Ehin asemalle jopa ennen junaa, hurray. Ennen ku junan ovet aukes yks täti seiso siinä ovien edessä ja sitten huomautin, että päästetään ihmiset ensin ulos (, koska vihaan taistellani itteni ulos junasta ku kaiken maailman tyypit punkee katse maassa, kyynärpäät valmiina.) "En minä ollut menossa, vaan horjahdin.. muminaamuminaa en kai minä niin nuija ole.." jaahas, huokauksia. Mä olin hikinen ku pääsin istumaa ja unohin siinä aamun kiireessä mun työmatkojen tärkeimmän asian kotiin, kirjan.
Töissä ei nyt sillee ollu mtn ongelmia, paitsi et olin siel reilu 10h.. Kotimatkalla istuin junassa pällistelemässä, kun ei ollut sitä kirjaa.. yhellä pojalla oli paita jossa luki eri fonteilla aina eri sanat : rip curl since ninteen sixty.. enkä saanu selvää mikä oli se vika sana.. ois tehny mieli mennä kysyy siltä pojalta.. Se mua jäi häiritsemään ja se on kokoajan tuol mun päässä vieläkiii.. arghghgh..
Kun olin sit alaovella nii Aleksi tulee ulos ja sanoo et menee nopee käymää hiekkaharjus (?).. Olin sanonu aiemmin et mun aivaimet unohtu kotiin, joteeen sen täytyy olla kotona ku tuun. Jos se ois lähteny minuuttiiki ennen en ois päässy sisää ja mulla ei oo ees saldoo et oisin voinu soittaa.. tässä on kyllä pieni mutta, mulla olikin ne avaimet.. hihi, luulin vaa ettei oo. MUT SILTI, Herra voisi kuunnella mua paremmin kiiitos.
Huomenna on varmaan paskempi päivä, yöt. KUINKA VAMMASTA VOIKAAN OLLA..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttiloota